Välillä suomeksi / In Finnish for a change

On paljon helpompaa kirjoittaa vaikeista asioista englanniksi. En tiedä mistä se johtuu. Ehkä siitä, että englanniksi kirjoittamalla ei tarvitse oikeasti kirjoittaa sisintään auki. Lääkkeitä on otettu nyt viikko ja vähän yli. En tiedä oikeastaan auttavatko ne. Tuntuu että elän jollain tavalla pumpulissa. Asioista, tunteista on kadonnut terä. Suru on tylsä puukko lapaluiden välissä, ikävä on tylsistynyt veitsi ranteissa.

Paha olo ei ole kadonnut mihinkään. Eikä katoakaan, ellen tee asialle jotain itse. En vain osaa. En tiedä mistä aloittaa tai mihin suuntaan jatkaa. Jatkamista on turha miettiä, miten voin miettiä jatkoa kun en löydä edes polun alkupäätä pimeässä. Tuntuu kuin minulle olisi heitetty eteen polkupyörä, ja käsketty lähteä ajamaan. En vain tiedä, mikä polkupyörä on, miten sen pitäisi toimia ja mitä pitäisi tehdä. Katson kadehtien toisia, jotka pystyvät ajamaan ilman käsiä. Kun en itse pysty edes nousemaan pyörän päälle. Pelkään, että epäonnistun ja petän kaikki, jotka minuun uskovat ja jotka minua haluavat auttaa.

Silti haluan yrittää. Räpiköin pimeässä ja yritän löytää jotain, josta saisin valoa niin että tiedän mistä aloittaa. Yritän.

Tired and Lonely

It is weird how I can feel lonely. I feel that I need to put on a smile when I go out with my friends. I'm not sure why I do that. Isn't it supposed to be so that you don't have to pretend anything to your friends? I'm just afraid that if I show them the real me, they will leave me.

My Chemical Romance is turning me numb. I need to figure out so many things about and in me, that it just might be better not to feel so sharply anymore.

Chemical happiness

I'm not sure if it never is a good idea to get happiness from pills. I'm trying, but I just wonder. If I don't believe in pills, will they still make me better? If I would believe in pills, would I need to take them at all or would some placebo be enough? What will happen if I don't take the pills? What will happen if I do take them?

I took the first one yesterday. And slept fot 11 hours. Will I be going to bed at 8 p.m. for the next three weeks and not be able to function normally?

How much longer

My days are always basicly the same. I feel like I'm trying to run up a slide but keep slipping back down no matter how hard I try. I'm tired of trying. Other people are stading at the top and keep saying to me that I just have to try again. But all I want to do is to slide down and lay there.

I met a nice guy a month ago. I just don't think he's interested. How could he? If you are as ugly inside out as I am, it is impossible to be interested.

Hidden grief

I have never known my father. I've always lived with my mom. I guess I have always felt abandoned in a way. My mom loves me so much and I love her. She is the only thing I actually have in this world that I can truly trust.

It would be easier if my father had died. Then I wouldn't have to think about that what have I done wrong. What is wrong with me that even my own father doesn't want to have anything to do with me? Is there something so bad in me or was I so bad? Did I cry too much when I was a baby? Was I too ugly? Too fat? What? Why doesn't he care, not now or not then?

Why wasn't I good enough for my own father?